Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Alphonse Daudet
Ranskasta ["Les rois en exil"] suomensi Kasimir Leino.
Kansan Romaanikirjasto 1.
Helsingissä 1907,
Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa.
Oulussa 1907,
Oulun Uudessa Kirjapainossa.
Alphonse Daudet
Tekijän esipuhe
I. Ensimäinen päivä
II. Eräs kuningasmielinen
III. Hovi St. Mandéssa
IV. Kuningas »juhlii»
V. J. Tom Lewis, ulkolaisten asioitsija
VI. Maanpakolaiset »mustalaiset»
VII. Kansanhuveissa
Ranskan uusaikaisen, luonnonmukaisen eli naturalistisenkirjailijakoulun johtajana on tavallisesti totuttu pitämään LesRougons-Maquart -sarjan ja muiden jättiromaanien realistista tekijääEmile Zolata, joka sotaisalla julkaisullansa »Medanin iltamia» astuikirjalliselle kilpatantereelle muutamien häntä nuorempien kirjailijainkanssa ja jonka teoksista useat ovat suomenkielellekin käännetyt.
Löytyy kuitenkin arvostelijoita, joiden mielestä todellisin realistiuudempien ranskalaisten kirjailijain joukossa on Alphonse Daudet.Niinpä sanoo esim. Jules Lemaître, joka on käsitellyt Daudetintuotantoa pitemmässä arvostelusarjassa, että Daudet on »vilpittöminrealisti, mikä koskaan on kynää käyttänyt, juuri hän on tosirealistieikä Zola, sen todistaa jo Daudetin sommittelutapa: Zola tekeeylimalkaisia havaintoja, mutta Daudet tekee havaintonsa yksityistenimpressionien avulla, jotka ovat mitä voimakkaimmat ja välittömimmät;sielutieteellisiä partioretkiä tapaa hänellä harvoin, vaan esiytyväthänen henkilönsä enimmäkseen toimivina, eläen n.s. hetkielämää. Itsesommittelu on rikasta ja kun havaintoja kannattaa mielikuvitus, syntyytästä yhteistoiminnasta mitä miellyttävin kokonaisuus, joka ei oletarpeellista romanttisuuden lentoakaan vailla». Lemaîtren mielestä onviehätys Daudetin runouden pääominaisuus ja juuri tämä kohottaa neZolan luomain rinnalle, jopa niiden yläpuolellekin; monen mielestä onDaudetin viehättävä esitystapa pääsyynä siihen, että hän osasi vetääpuoleensa sekä Zolan että Victor Cherbuliezin lukijakunnan. Daudetviehättää kaikkia, jatkaa hän, ja valloittaa kaikki sydämet, olkootpanämä uudenaikaisia, henkeviä ja hienostuneita lukijoita, naisia,runoilijoita taikka naturalistisen tyylin ihailijoita. Kuitenkinmyöntää Lemaître, että Daudet moninaisen ja monivivahteisentunne-elämänsä vuoksi on sangen vaikea kuvata muutamilla pääviivoilla,paljo vaikeampi kuin tuo voimakas pessimistinen kohtalorunoilijaZola, jopa vaikeampi kuin aina hermostunut Goncourtkin. Tästämonivaihteisesta tunnerikkaudesta huolimatta pitää sama arvostelijahäntä sopusointuisimpana ja tasaisimpana runoilijana, jonka melkein voilukea klassikkojen pyhitettyyn joukkoon.
Tunnettu ranskalainen kirjailija ja arvostelija Anatole France, jokatunsi Daudetin jo nuoruudesta alkaen, kehuu häntä aina nuorekkaaksi,pirteäksi, miellyttäväksi mieheksi; nuorempana oli hän useinsurumielinen ja haaveileva. Mutta vilpittömämpää ja hellempää luonnonja taiteen ihailijaa, kuin aina elämänhaluinen Daudet oli, ei hän sanotietävänsä; luonnosta puhuessansa ja kesäisen luonnon keskelläeläessänsä vaikutti hän kuin iloinen nuori, kiihkoisa fauni. Hänrakasti ehkä liiaksi elämää ja luontoa; luonnon mukaan maalaaminen elioikeammin kuvaaminen oli hänen ainoa työohjeensa. Kukaan ei voinutnähdä välittömämmin kuin hän, olkoonpa kysymys muodoista, väreistä tahimistä tahans