Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Aleksander Pushkin
Venäjänkielestä suomentanut Samuli S.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1876.
I. Kaartin kersantti
II. Opas
III. Linna
IV. Kaksintaistelu
V. Rakkaus
VI. Pugatshevin kapina
VII. Rynnäkkö
VIII. Kuokkavieras
IX. Ero
X. Piiritys
XI. Rauhaton kylä
XII. Orpo
XIII. Vangitseminen
XIV.
Kaartin kersantti.
Kapteeniksi kaartin pääsis heti hän.
— Ei niin! Mut ensin armeijassa palvelkohon.
Niin juuri, niin! Ja siellä kovaa kokekohon —
— — — — — — — — — — — — — —
Mut mikä hänen isäns on?
Knjashnin.
Isäni, Andrei Petrovitsh Grinev, oli nuoruudessaan palvellut sotaväessäkreivi Minnichin aikana ja otti eron pää-majorina vuonna 17—. Siitäpitäin asui hän kylässään Simbirskin kupernissa, jossa nai erään köyhänaatelisneidon Avdotja Vasiljevna J:n. Meitä oli yhdeksän lasta. Kaikkiveljeni ja sisareni kuolivat pieninä. Minä olin kirjoitettu kersantiksiSemenovskin kaartiin, ja siitä tuli meidän kiittää majoria samassakaartissa, ruhtinas B:ta, likeistä sukulaistamme. Minua luettiinvirkavapauden saaneiden joukkoon kotikasvatukseni loppuun asti.
Viisi-vuotisena annettiin minä ratsaspalvelijan Saveljitshin huostaan,joka nuhteettoman käytöksensä vuoksi oli koroitettu hoitajakseni. Hänenjohdollansa minä edistyin niin, että kahdentoista vuoden iässä osasinlukea ja kirjoittaa venättä ja aivan järkevästi kykenin arvostelemaanjäniskoirain ominaisuuksia. Tähän aikaan palkkasi isä minulleFranskalaisen monsieur Beaupré'n, joka tilattiin taloon Moskovastasamalla kertaa kuin viinit ja ruokaöljy. Franskalaisen tulo harmittikovasti ukko Saveljitshia.
— "Hyvä Jumala!" mutisi hän itsekseen; "onhan luullakseni lapsi pestyja kammattu ja kylläinen. Mitäs varten rahoja turhaan viskataan japalkataan munsyöriä, niinkuin ei omaa väkeä olisi yltä kyllä?"
Beaupré oli isänmaassaan ollut peruukintekijänä, sitten Preussissasotamiehenä, mutta muutti sieltä viimein Venäjälle, ruvetakseenutshitel'iksi (opettajaksi), itsekään ymmärtämättä, mitä tuo sanaoikeastaan merkitsee. Hän oli hyväntahtoinen, mutta sanomattoman suurihulivili. Hänen suurin heikkoutensa oli herkkyys kauniisen sukupuoleen;usein hän hellyyksistänsä sai kolauksia, joita sitten voivottelivuorokausin. Sen lisäksi hän, kuten itse sanoi, ei vihannut pulloa,toisin sanoen hän naukkasi ja naukkasi liiaksikin. Mutta kun viiniämeillä ei tarjottu kuin päivällisellä, jolloin opettaja usein jätettiinilmankin, niin tottui herra Beaupré varsin pian paloviinaan, ja rupesivihdoin pitämään sitä paljoa parempana kotimaansa viinejä, sanoen sitävatsalle hyödyllisemmäksi. Meistä tuli pian hyvät ystävät, ja vaikkahänen, niinkuin kontrahtiin oli kirjoitettu, tuli opettaa minullefranskankieltä ja saksankieltä ja kaikkia tieteitä, niin piti hänkumminkin sopivampana oppia minulta vähän söhertämään venättä, jonkajälkeen sitten kukin meistä teki omia askareitaan. Me sovimmekeskenämme erinomaisen hyvin. Toista opettajaa en olisi tahtonutkaan.Mutta pian meidät kohtalo eroitti. — Tämmöinen oli tapaus.
Lihava ja rokon-arpinen pesutyttö Palashka ja toissilmäinen karjapiikaAkulika suostuivat kuin suostuivatk