Produced by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen
Kirj.
Ernest Thompson Seton
Suomentanut I.K Inha
WSOY, Porvoo, 1919.
Lukijalle.
Takapihan kissa:
Ensimmäinen elämänvaihe.
Toinen elämänvaihe.
Kolmas elämänvaihe.
Neljäs elämänvaihe.
Arnaux, kirjekyyhkyn tarina.
Voitokas susi.
Poika ja ilves.
Pikku Sotahevonen, mustahäntäjäniksen tarina.
Snap, kertomus bullterrieristä.
Winnipegin susi.
Tarina valkoisesta porosta.
Elinpiiri.
Sankari on poikkeuksellisen lahjakas yksilö, joka pystyy suuriinurotekoihin. Tämä määritelmä pitää paikkansa, oli kysymyksessä ihminentai eläin; ja kertomukset tällaisista yksilöistä tehoavat kuulijainmielikuvitukseen ja sydämeen.
Kaikki kirjan kertomukset, olivatpa ne sepitettyjä asialliseentai kaunokirjalliseen sävyyn, perustuvat todellisuuteen, niideneläinsankarit ovat todella eläneet. Kaunokirjallista vapautta on enitenkertomuksessa "Valkoinen poro". Kirjoitin sen Norjan Utrovandissakesällä 1900 seuraillessani läheisillä tuntureilla laiduntaviaporolaumoja.
Kertomus ilveksestä perustuu omiin eräkokemuksiini. Tuhannetkaskadolaiset muistavat, kuinka "Sotahevonen" voitti sankarimaineensa,ja Sotahevoseksi monet päivälehdet sitä sanoivatkin kertoessaan senjuoksu-urotöistä.
Asiallisin kertomuksista on Arnaux. Se on niin likipitäenhistoriallinen, että useat, jotka linnun tunsivat, ovat antaneetminulle vielä lisää yksityiskohtaisia tietoja.
Murhanhimoisten muuttohaukkojen pesä haltijoineen ja poikasineen on nytnähtävänä New Yorkissa, Amerikan luonnontieteellisessä museossa. Museonvirkamiehet ovat kertoneet minulle, että pesästä löydettiin seuraavatkyyhkysrenkaat 9970-S, 1696, LL 63, J.F. 52, Ex. 705, 6-1894, C 20 900.Ehkä joku kyyhkyjen ystävä saa näistä riveistä tietää, mitä tapahtuinäille lentotaitureille, joiden kohdalla on kauan ollut merkintä "eipalannut".
1
— Li-haa! Li-haa! kuului Scrimperin kujalta läpitunkeva ääni. Sielläoli varmaan Hamelnin huilunsoittaja, koska kaikki lähitienoon kissathyökkäsivät kohti ääntä; koirat sen sijaan näyttivät halveksivanvälinpitämättömiltä.
— Li-haa! Li-haa! kuului yhä kovempaa. Sitten huomion kohde tulinäkyviin — nukkavieru, likainen pieni mies, joka työnsi käsikärryjä;ja perässä seurasi parikymmentä kissaa yhtyen hänen huutoonsa melkeinyhtä läpitunkevalla äänellä. Joka viidenkymmenen askelen päässä,aina kun kissoja oli kerääntynyt kylliksi, käsikärryt pysähtyivät.Taikaääninen mies otti kärryillä olevasta laatikosta paistinvartaan,jossa oli voimakkaasti tuoksuvia keitettyjä maksanpalasia. Pitkälläkepillä hän irrotti palaset vartaasta. Kukin kissa sieppasi omansa,luimisti hieman korviaan ja syöksyi muristen ja kyräillen kuin pienitiikeri saaliineen johonkin turvalliseen lymypaikkaan.
Li-haa! Li-haa! Ja kissoja tuli yhä enemmän hakemaan annostaan.Lihamies tunsi hyvin ne kaikki. Tuolla oli Castiglionen Tiikeri jatuossa Jonesin Musta; tämä oli Pralitskyn Pulloharja ja tämä rouvaDantonin Valkoinen; tuolla hiiviskeli Blenkinshoffin Maltee jatynnyrille kiipesi juuri Sawyerin vanha keltainen Billy, häpeämätönveijari,