E-text prepared by Tuula Temonen and Tapio Riikonen
2-näytöksinen unirunoelma
Kirj.
Suomentanut
Eino Kalima
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1918.
HANNELE.
GOTTVALD, opettaja.
MARTHA-SISAR, laupeudensisar.
TULPE, |
HEDVIG, | köyhäinhuonelaisia.
PLESCHKE, |
HANKE, |
SEIDEL, metsätyömies.
BERGER, piiripäällikkö.
SCHMIDT, oikeudenpalvelija.
TOHTORI WACHLER.
Hannelen kuumehoureissa ilmestyy: Muurari Mattern, Hannelenisä. Naisolento, hänen äitivainajansa. Suuri, musta enkeli. Kolmevalkeaa enkeliä. Laupeudensisar. Gottvald ja hänen koululapsensa.Köyhäinhoitolaiset Pleschke, Hanke y.m. Seidel. Neljä valkopukuistanuorukaista. Vieras. Paljon suuria ja pieniä valkoisia enkeleitä.Surevia naisia y.m.
(Huone eräässä vuoristokylän köyhäinhuoneessa: Paljaat seinät, ovikeskellä, pieni ikkuna vasemmalla. Ikkunan edessä hontelo pöytä japenkki. Oikealla olkipatjainen vuode. Peräseinällä uuni penkkeineenja toinen vuode, jossa niinikään on olkipatja ja sen päällä muutamiaryysyjä. — On myrskyinen joulukuun yö. Pöydän ääressä, talikynttilänvalossa, laulaen virsikirjasta istuu Tulpe, vanha ryysyinenkerjäläisämmä.)
TULPE (laulaa):
Ah, aina armossasi
Luoksemme Jeesus jää,
Niin ettei meitä —
(Heteksi kutsuttu, noin 30-vuotias, irstas, otsatukkainen nainentulee sisään. Päässä hänellä on paksu huivi ja nyytti kainalossa;muuten on hän kevyesti ja köyhästi puettu.)
HETE (puhallellen sormiinsa, laskematta nyyttiä kainalostaan): Aijessus, jessus! on siellä ilma. (Päästää nyytin kainalostaan pöydälle,puhaltelee yhä kouriinsa, astuen vuoroin toisella risaisella kengällääntoiselle). Ei moneen vuoteen ole ollut mokomaa myrskyä.
TULPE. Mitäs sait?
HETE (puree hampaitaan ja voivottelee tuskissaan, istuu uunipenkille jaalkaa vetää kenkiä jalastaan): Herra jesta sentään minun varpaitani! —Polttaa kuin tulessa.
TULPE (on avannut nyytin, josta näkyy leipä, sikuripaketti,kahvitötterö, pari sukkia y.m.): Kai näistä jotakin riittää minunkinosalleni.
HETE (joka kenkiä riisuessaan ei ole huomannut Tulpea, syöksyy nythaukan tavoin tavaroiden kimppuun ja kaapaisee ne kokoon): Tulpe! —(Toinen jalka paljaana, toisessa vielä kenkä, rientää hän taustassaolevan vuoteen luo). Sitäkö varten minä tässä virstamääriä juoksen, hä?Ja palellutan jäseneni, että te saisitte kaiken suuhunne hotkaista, hä?
TULPE. Tuki kitasi, senkin haaska! Minä en kajoa sinun riepuihisi(nousee, lyö kirjan kiinni ja pyyhkii sen huolellisesti vaatteillaan),jotka mankumalla olet kokoonkerjännyt.
HETE (pistäen tavarat olkipatjan alle): Kumpikohan meistä elämässään onenemmän mankunut, tekö vai minä? Ettehän te ole eläissänne muutatehnytkään! niin vanha kuin olettekin, senhän jokainen tietää.
TULPE. Sinulla on kyllä ollut toiset tekemiset! Kiitoksetkos oletniistä pastorilta saanut? Kun minä olin sinun ikäisesi tyttö, niintotta minä itseni toisella tapaa käytin.
HETE. Siksipä olettekin saanut kykkiä kuritushuoneessa.
TULPE. Ja pääset sinne sinäkin, jos mielesi tekee. Annahan kun tapaanpoliisin. Vedän vielä kaikki päivänvaloon. Koeta sinä vain pysyäsiivolla, tyttö, sen minä sanon