E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Note: Project Gutenberg has the other volume of this work. Volume II: see https://www.gutenberg.org/ebooks/53056
Kaksi-osainen romaani.
Kirj.
Suomensi Olga A.
Wiipurissa,Matti Kurikka.1889.
Wiipurin Sanomain kirjapainossa.
Kerran kesällä, Gratshahin kylässä, köyhänpuolisen tilanomistaja Anna
Pavlovna Adujevin luona nousivat kaikki emännästä alkaen kahlekoiraan
Barbosiin asti päivän valetessa.
Ainoastaan Anna Pavlovnan ainoa poika Aleksander Fioderitsh makasi,niinkuin kahdenkymmenen vuotisen nuorukaisen tulee maata, sankarinunessa; mutta talossa kaikki vaan hyörivät ja pyörivät. Palvelusväkikävi kumminkin varpaisillaan ja puhui kuiskaten, etteivät olisiherättäneet nuorta herraa. Jos joku hiukankin kolautti tahipuhui kovaa, niin Anna Pavlovna ilmestyi paikalla kuin ärsytettyemätiikeri, rankasi varomatonta aika ripityksellä, loukkaavallahaukkumanimellä, sattuipa välistä, että vihansa ja voimiensa mukaantöykkäykselläkin.
Kyökissä laitteli ruokaa kolme käsiparia aivan kuin kymmenellehengelle, vaikka koko herrasväen perheessä oli kaikkiaan vaanAnna Pavlovna ja Aleksander Fioderitsh. Liiterissä pyyhittiin javoideltiin ajopeliä. Kaikki toimivat ja tekivät pää hiessä työtä.Barbos yksinään vaan ei toiminut mitään, mutta sekin otti tavallansaosaa yleiseen hyörinään. Silloin kun sen ohitse kulki lakeija, kuski,tahi tyttö sipsutti, huiski se hännällään ja haisteli tarkasti ohitsekulkevata. Siltä kumminkin näytti, kuin se olisi silmineen kysynyt:tokkohan minulle vihdoinkaan sanovat, mikä kumman hyörintä meillä ontänään?
Hyörintää oli senvuoksi, kun Anna Pavlovna laski poikansa Pietariinpalvelukseen, tahi, kuten hän sanoi, ihmisiä katsomaan ja itseäännäyttämään. Häntä kuolettava päivä! Senvuoksi hän onkin niinmurheissaan ja liikutettu. Useasti, kesken puuhia, aukasee hän suunsakäskeäkseen jotain ja pysähtyy yht'äkkiä kesken sanaa, ääni pettäähänet, hän kääntyy syrjään, pyyhkii jos ehtii kyyneleen, jos ei ehdi,niin pudottaa sen matkalaukulle, johon hän itse pakkasi Sashinkalleenliinavaatteita. Kyyneleet kiehuivat aikoja sitten hänen sydämmessään;ne nousivat kulkkuun, painoivat rintaa ja olivat valmiit valumaankolmena virtana; näytti niinkuin hän olisi säästänyt niitäjäähyväishetkeksi, päästäen niitä silloin tällöin pisaran kerrassaan.
Ei ainoastaan hän itkenyt erohetkeä. Sashinkan kamaripalvelijaEvsei, suri myöskin kovasti. Hän valmistelihe lähtemään herrankanssa Pietariin, jätti kaikista lämpimimmän nurkan talosta, uuninpäällyksen Agrafenan kamarista, ensimmäisen ministerin Anna Pavlownantalouden hoidossa ja — mikä oli vielä kaikesta tärkein Evseista,rouvan ensimmäisen emännöitsijän.
Uunin päällyksen takana oli ainoastaan tilaa asettaa sinne parituolia ja pöytä, jolla valmistettiin teetä, kahvia ja haukattavaa.Evsei sijoittuu myös uunin takanakin ja Agrafenan sydämeen. Toisellatuolilla istui Agrafena itse.
Historia Agrafenasta ja Evseista oli talossa jo vanha taru. Hänestä,niinkuin kaikesta muustakin maailmassa puhuttiin ja parjattiinmolempia, ja sitten, niinkuin kaikesta muustakin taukosivat. Itserouva oli tottunut näkemään heitä yhdessä ja he olivat onnellisinakokonaista kymmenen vuotta. Kuinkahan moni voi elämästään laskeakymmenen onnellista vuotta! Siksipä tulikin tuo häviöhetki! Hyvästilämmin nurkka, hyvästi Agrafena Ivanowna, hyvästi