Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kirj.
STEIN RIVERTON [Sven Elvestad]
Helsingissä,Kustannusliike Minerva Oy,1921.
I. Biljardissa.
II. Säilykekuningas.
III. Merellä.
IV. Uiva ruumisarkku.
V. Haaksirikkoinen.
VI. Paroni de Nozier.
VII. Salapoliisipäällikön luona.
VIII. Valokuva.
IX. Kaunis amerikatar.
X. Saimlerin oppilas.
XI. Vanhan hyenan ulvomista.
XII. Keltaiset ruusut.
XIII. Tohtori Fjeldin luona.
XIV. Taistelu.
XV. Rohkea nainen.
XVI. Tunturien yläpuolella.
XVII. Porokentällä.
XVIII. Kuutamossa.
XIX. Ariadne-langan pää.
XX. Tarkastus.
XXI. Pulassa.
XXII. Yksin.
XXIII. Lassonheittäjä.
XXIV. Muuan elämänkohtalo.
XXV. Eräs etu.
XXVI. Portugalilainen.
XXVII. Ulapalle.
XXVIII. Lähetyssaarnaaja.
XXIX. Kalastajalaiva.
XXX. Yllätys.
XXXI. Merkillinen vieras.
XXXII. Eräs keskustelu.
XXXIII. Ribeiran haamu.
XXXIV. Odotellessa.
XXXV. Neljän kesken.
XXXVI. Sokea jättiläinen.
XXXVII. Biljardinpelaaja.
XXXVIII. Paillardin luona.
XXXIX. Pettynyt.
XL. Paroni de Nozier'n akvariumi.
XLI. Nozier'n hauta.
Joka on matkustanut pitkin Norjan rannikkoa, on varmaankin huomannutStavangerin kirkon vieressä olevan hauskan vanhanaikaisen rakennuksen,jossa säilykekaupungin hienosto pitää seurahuvejaan sillinpyynninväliajoilla. Tuossa rakennuksessa, jossa ystävä ja vihamies kohtaavattoisensa keltaisen kansallisjuoman ääressä, ei ole päältä nähdenmitään juhlallista. Ei sillä ole mukavuuksia eikä muodikkuutta, muttakaiken kuluneisuuden takana on siinä jonkinlaista vanhanaikaistakodikkaisuutta, joka vuosien vieriessä on käynyt yhä selvemmin näkyviin.
Ajan hampaan merkkejä on biljardisalissakin, eikä se muuten näytäolevan kovin ahkerasti käytetty. Biljardipöydän verka on kulunutta jaon siinä monta paikkausta ja reikää. Pallot näyttävät olevan jaloatekoa, mutta ovat kuhmuiset ja vierivät lyötäessä niinkuin itselystäävät.
Sinä päivänä, jona tämä kertomus alkaa, heilutteli kaksi herraabiljardimailojaan salissa suurella taituruudella. Mutta pelistäänhe eivät tuntuneet olevan erikoisen innostuneita. Toinen heistä olipitkä, tukevavartaloinen, päälaella hieman kaljunalkua. Hänellä olisileiksi ajellut, miellyttävät kasvot ja niillä väreili tyyni jaystävällinen hymy, joka harvoin tuntui häipyvän hänen suupielistään.Hänen piirteistään saattoi ehkä huomata, että häneltä puuttui luonteenlujuutta, mutta tämän puutteen korvasi kaksi terävää silmää, jotkanäyttivät valvovan silloin kun kasvot muuten värjöttivät eräänlaisessaturpean miellyttävässä laiskuudessa. Niinkuin useimmat lihavatihmiset, pelasi hänkin biljardia erinomaisesti, mutta varoi ilmeisestikokonaan hämmentämästä vastapeluriaan, jolla oli lyhyt, vaalea tukkaja päivän puremat kasvot ja joka muuten oli tyypillinen germaani. Heolivat kumpikin noin kolmenkymmenen ikäiset. Ensinmainittu oli nähnytpäivänvalon Vendéessä. Hänen nimensä oli Jean Baptiste Courbier. Toisennimi oli kaikessa lyhykäisyydessään Grönneland. Hän oli yhdistyneittensäilyketehtaitten sillinpyyntilaivaston kapteeni ja tarkastaja.
Ranskalainen oli tullut Stavangeriin puolivälissä elokuuta armonvuonna 1923