Produced by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen
Kirj.
Louisa M. Alcott
Suomentanut Aili Wiherheimo
Jatkoa kertomukseen Kahdeksan serkusta.
WSOY, Porvoo, 1919.
1. Kotiinpaluu
2. Vanhoja ystäviä
3. Neiti Campbell
4. Okaita ruusuissa
S. Prinssi Lumoava
6. Macia hiotaan
7. Febe
8. Kuohujen edessä
9. Uuden vuoden vierailuja
10. Ikävä muisto
11. Pieniä kiusauksia
12. Kittyn tanssiaiset
13. Molemmin puolin
14. Clara-tädin suunnitelma
15. Onneton Charlie
16. Hyviä töitä
17. Heinäsuovien keskellä
18. Aamuhämärää
19. Suihkukaivon takana
20. Mitä Mac teki
21. Feben velka
22. Kun ruusu puhkeaa
Kirkkaana lokakuun päivänä seisoi kolme nuorta miestäsatamalaiturilla odottamassa valtamerilaivaa. Malttamattomuuttaanpurkaakseen he telmivät pienen pojanveijarin kanssa, joka puikkelehtilaiturilla kuin virvatuli ja tuotti suurta huvia muille rantaankerääntyneille.
— Nuo ovat Campbellin poikia. He odottavat serkkuaan, joka onollut pari vuotta ulkomailla lääkärisetänsä kanssa, kuiskasi muuanrouva toiselle, kun komein nuorista miehistä nosti hänelle hattuakiskoen perässään poikaa, jonka oli tavoittanut tutkimusretkellätavarapinojen välistä.
— Kuka tuo oli? kysyi vieras rouva.
— Häntä sanotaan Charlie-prinssiksi. Etevä poika, koko seitsikonlupaavin, mutta vähän hurja kuulemma, vastasi toinen rouvista päätäänpudistaen.
— Ovatko nuo toiset hänen veljiään?
— Eivät, vaan serkkuja. Vanhin on Archie, kerrassaan mallikelpoinennuori mies. Hän on nyt mukana kauppiassetänsä liikkeessä ja näyttäätuottavan suvulle kunniaa. Tuo silmälasiniekka, jolla ei olehansikkaita, on Mac. Muuten vähän omalaatuinen jörökki.
— Entäs pikkupoika?
— Hän on Jamie, Archien nuorin veli ja koko suvun lemmikki.
Varjelkoon, poika putoaa, jolleivät he ota hänestä kiinni!
Naisten juttelu katkesi siihen, sillä juuri kun Jamie oli saatuongituksi ilmoille isosta tynnyristä, laivakin ilmestyi näkyviin jakaikki muu unohtui. Kun se hitaasti kääntyi satama-altaaseen, huusipojanääni:
— Tuolla hän on! Minä näen hänet ja sedän ja Feben! Eläköön Rose!
Ja paalun nenään kiivennyt Jamie huusi innoissaan kolmesti 'eläköön'.Hänen kätensä huitoivat kuin tuulimyllyn siivet veljen pidellessähäntä kiinni takinliepeistä.
Niin, siinä he olivat: Alec-setä poikamaisesti hattuaan heiluttaen,hänen toisella puolellaan hymyilevä Febe ja toisella Rose, jokaheitteli ihastuneena lentosuukkoja erottaessaan tutut kasvot jakuullessaan tuttujen äänten toivottavan hänet tervetulleeksi kotiin.
— Taivas nähköön, hän on entistä sievempi! Hänhän on kuin madonna— katsokaa tuota sinistä viittaa ja hänen vaaleita hiuksiaan, jotkaliehuvat tuulessa! intoili Charlie heidän tähystellessään kannellanäkyvää ryhmää.
— Eivät madonnat pidä tuollaisia hattuja. Rose ei ole paljonkaanmuuttunut, mutta Febe on. Hänestähän on tullut oikea kaunotar!vastasi Archie tuijottaen tummasilmäistä heleäihoista tyttöä, jonkakiiltävät mustat palmikot loistivat auringossa.
— Entä vanha kunnon setä! Eikö olekin hauskaa, että hän on taaskotona