E-text prepared by Jari Koivisto
Vanhan väen muistelmain mukaan kirjotti
Kansanvalistusseuran Toimituksia 167
Helsingissä,Raittiuskansan Kirjapainossa,1914.
Aluksi.
Asutustarinoita.
Aluksista ja liikenteestä.
Rakennuksista.
Entisen ajan oloista ja elämäntavoista.
Kotiteollisuus.
Kalanpyynnistä.
Metsästyksestä.
Karjanhoidosta.
Viljelyskasveista.
Nöyrät vuodet.
Viinankeitto.
Juhla- ja merkkipäivät.
Häätapoja.
Pejjaiset.
Haltijoista.
Tietäjiä.
Kansan lääkintätaito.
Kansanrunous ja vanhat leikit.
Luonnonilmiöistä ja ilman ennustamisesta.
Sotatarinoita.
Entisistä rangaistustavoista.
Puumerkit.
Aluksi.
Kaikille lienee ainakin nimeltään tunnettu Hailuodon iso,paripeninkulmainen saari Oulun edustalla. Lähes nelipeninkulmaisenselän takana on se Oulusta [Siikajoelle tulee vain toista peninkulmaa],meren sylissä, aavan, länsipuolella avautuvan ulapan laidassa,kurottaen peninkulmaa pitkää Santosen nientään manteretta kohden kuinkättä kiinni tarttuakseen. Elää tällä saarella yli parituhantinen(2,839) työteliäs väestö, ystävällinen, vieraanvarainen, keskenäänhyvänsopuinen. Siellä on se viettänyt omaa elämäänsä muista erotettunakautta aikojen. Siksi siellä onkin paljon säilynyt muistelmia vanhoistahyvistä tavoista, entisestä yksinkertaisesta elämästä. Monet vanhatvielä mielellään haastelevat, miten ennen elettiin, mitä silloinja silloin tehtiin, miten juhla- ja merkkipäiviä vietettiin, mitenkaukaisilla pyyntiretkillä kulettiin. Kansatieteen tutkijalle jakeräilijälle on tuo ennen käymätön alue varsin kiitollinen paikka. Voisiellä taikakokoelman pian tuhantiseksi kartuttaa ja loitsujen luvunkymmeniksi, samoin sananlaskuja saada satoja sekä arvoituksiakin aikajoukon, lisäksi monet haltijatarinat ja kummitusjutut.
Seuraavien vanhan kansan tapojen ja elämän kuvausten ainekset on toissakesän (1912) aikana kirjoitettu muistiin saaren vanhoilta ukoiltaja eukoilta. Kertojina olivat useat paikkakunnan vanhoista eläjistähaastellen, kuka enemmän, kuka vähemmän. Monet tiedot, taijat jatapainkuvaukset ovat 70-vuotiaalta Juho Hentulta, yhtä monet Nikun81-vuotiaalta Anna-Kreeta-muorilta, paljon on kertonut myöskin86-vuotias Kujalan Sipo. Muista kertojista mainittakoon Heikkalanmuori, 90-v., Kittilän Jussi, 89-v., Kittilän Juhan-Erkki, 84-v.,Frantsin Jaako, 81-v., Ruonalan ukko, 80-v., Prokkalan ukko, 78-v.,Pertaan muori, 75-v., Hentun muori, 68-v., Piekkolan Maijastiina,68-v., Laurilan Priita, 66-v., Runte-Kreeta, 65-v., Hakmannin Juuso,64-v., Annus-Jaako, 59-v., Annus-Kaija, 57-v., Töyrän Sipo, 57-v.,Trupukan Pekka, 55-v., Väntelän ja Pietilän isännät sekä Heikkalan,Töyrän ja Kujalan emännät ja Heikkalan pojat.
Asutustarinoita.
"Hai, luoto näkkyy!" Niinhän se oli ennen mustalainen huudahtanut, kunoli jäällä eksyksissä sumussa, "meripimiäsä", Oulusta Raahea kohdenajellut ja sumun aukeamasta nähnyt saaren maan pilkottavan. Ja siitäon sitten saarelle nimi saatu, Hailuodoksi ruvettu kutsumaan. Näinkertovat saaren eläjät ["Ennen on Luovon nimenä ollut Ifron-Kaarlöö",tiesi muuan eukko.] Hailuoto-nimeä ei kyllä paikkakunnalla useastikkaankäytetä, sanotaan vain Luoto ja luotolainen.
"Jo ainakin neljä-, viissattaa vuotta on täälä Luovosa asuttu",arvelivat sa