E-text prepared by Tapio Riikonen
Salapoliisiromaani
Kirj.
Suomentanut
Einar J.
Helsingissä,Kustannusliike Minerva Oy,1922.
I. Bentsiinimoottori.
II. Polkupyöräilijä.
III. Se on hän.
IV. Silmästä silmään.
V. Täydellinen gentlemanni.
VI. Valoa pimeyteen.
VII. Varastettu hevonen.
VIII. Nerokas kaappaus.
IX. Kuusituhatta puntaa.
X. Loppusananen.
Eräänä aamuna astui Kristianian salapoliisipäällikkö Asbjörn Kraginkonttoriin ja, työntäen edellään keski-ikäistä, hyvinpuettua miestä,sanoi hymyillen:
"Kas tässä tuon teille vähän työtä."
Ja kääntyen miehen puoleen jatkoi hän:
"Kertokaa nyt tälle herralle kummalliset seikkailunne."
Tämän sanottuaan poistui salapoliisipäällikkö, ja mies, jonka hän olituonut mukanaan, jäi yksin Asbjörn Kragin konttoriin.
Salapoliisi nousi, ojensi hänelle tuolin ja pyysi häntä istuutumaan.
Mies oli, kuten sanottu, jokseenkin hyvin puettu puhtaine kauluksineenja kalvosimineen. Hänen karkeista käsistään päätteli Asbjörn Kragkuitenkin hänen kuuluvan työläisluokkaan. Hänen kasvonsa olivatleveähköt ja täyteläiset, ja hiukan lammasmaiset silmät eivätilmaisseet mitään erikoista älykkyyttä. Hän oli parraton ja aivan hänenvasemman silmänsä yläpuolella huomasi salapoliisi suurehkon, punaisenarven.
Mies istui hiukan ujona väännellen hattuaan käsiensä välissä, eikätuntunut oikein tietävän kuinka alottaisi. Auttaakseen häntä kysyisalapoliisi:
"Teidän päällenne on hyökätty. Näen siitä merkin ohimossanne."
Mies kohotti päätään ja sanoi:
"Niin, juuri sentähden olen tänne tullutkin."
"Mikä on nimenne ja ammattinne?" kysyi Krag edelleen.
"Nimeni on Karl Adolf Boman", vastasi mies. "Minulla ei oikeastaan olemitään vakinaista työpaikkaa, vaan ansaitsen elatukseni korjailemallakoneita y.m. Sitäpaitsi olen kuljettajana eräässä moottoriveneessä.Sopivinta lienee kutsua minua siis metallityöläiseksi.
"No kertokaapa minulle nyt seikkailunne mahdollisimmanyksityiskohtaisesti."
Mies alkoi kertoa:
"Aina eilisiltaan saakka olin varma siitä, ettei minulla ole mitäänvihamiehiä, mutta nyt en todellakaan tiedä mitä ajatella. En olekoskaan tietääkseni tehnyt kenellekään pahaa. Elän aivan itsekseni jateen työtäni. Päivisin olen joko merellä tai korjailen koneita.Tultuani iltaisin kotiin lakaisen pihamaan — olen näet myöskinportinvartija — ja illan vietän aina kotonani, perheeni keskuudessa,joten elämäni on mahdollisimman tasaista ja säännöllistä. Voin myöskinmainita, vaikka se ei kuulunekaan asiaan, että olen naimisissa, ja ettäminulla on kaksi alaikäistä lasta.
"Toissa iltana tulin kotiin klo 8. Olin ollut korjaamassa eräänbygdöläisen perheen moottoria. Istuessani parhaillaan syömässäillallista, koputti joku ovelle, ja vaimoni avattua oven astuihuoneeseen hienostipuettu herrasmies.
"'Onko nimenne Boman?' kysyi hän.
"'Kyllä', vastasin minä nousten ruokapöydästä.
"'Minulla olisi teille vähän työtä', sanoi herra, 'mutta sillä olisikiire, se täytyy tehdä aivan heti.'
<