Kirj.
J.S. Fletcher
Englanninkielestä suomentanut ["The Safety Pin"]
Väinö Nyman
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1925.
I. Kolmastoista asiakas.
II. Kuinka oli vuoteen laita?
III. Hiekkakuoppa.
IV. Lukkoneula.
V. Maisemakortti.
VI. Sopiva hetki.
VII. Rako seinässä.
VIII. Neiti Prettyn keinot.
IX. Toverillisella tuulella.
X. Naisten vuoro.
XI. Kultakello.
XII. Vangitut.
XIII. Vieläkin ratkaisematta.
XIV. Kumpi kultakaivos?
XV. Verhoton ikkuna.
XVI. Huomioita ja pyrkimyksiä.
XVII. Metsä ja hedelmätarha.
XVIII. Mustasukkaisuutta.
XIX. Keskeytynyt matka.
XX. Rengas renkaassa.
XXI. Bartlettin takkamatto.
XXII. Pahassa pinteessä.
XXIII. Mellapontin valtti.
XXIV. Kuinka Simmons valvoi etujaan.
XXV. Vihreä laakeripuu.
Kolmastoista asiakas
Shelmore, joka siihen aikaan oli kolmenkolmatta ikäinen, oli toiminutasianajajana juuri kuusi kuukautta, ja ehkä hänellä sen vuoksiolikin kaksitoista asiakasta luettelossaan, koska hän oli ryhtynytharjoittamaan ammattiaan syntymäkaupungissaan, Southernstowessa. Hänoli valinnut alakseen välitysmiehen hyvin varman ammatin, ja hänensuhteensa asiakkaihin oli edullinen hänelle itselleen; hän tunsisiksi hyvin ammattinsa, että tiesi ensi puolen vuoden kokemuksettyydyttäviksi ja lupaaviksi. Toisella aloittelijalla, jonka konttorioli alempana saman kadun varrella, eräällä entisellä toimistotoverilla,joka oli hyväksytty julkiseksi asianajajaksi samaan aikaan kuin hänkinja joka käsitteli etusijassa rikosasioita, oli epäilemättä enemmäntyötä, mutta vähemmän aineellista hyötyä; hänen konttorissaan kävi ehkäenemmän väkeä, mutta Shelmore piti kuitenkin enemmän oman huoneistonsaarvokkaasta rauhasta, keskustellen siellä asiakkaittensa kanssa niintärkeistä asioista kuin kiinteistöjen luovuttamisesta tahi ostamisesta.
Hän oli nuorekkaaseen tapaansa hieman ylpeä tästä konttoristaan.Katuoveen oli kiinnitetty kaunis kirkkaaksi kiilloitettu messinkilevy,johon oli kauniisti kaiverrettu: Francis D. Shelmore, asianajaja;ja siltä johtavien portaitten päähän tammioveen oli naulattu toinensamanlainen, pienempi, samanlaisin kirjoituksin. Tämän oven takanasijaitsevassa pimeähkössä huoneessa, joka oli asianmukaisesti täynnäpapereita, pergamenttirullia ja metallirasioita, istui Shelmorenainoa konttoristi, ovela, tarkkaavainen ja varhain kehittynyt SimmonsHackdale-niminen nuorukainen ja erään sisemmän, vihreällä verhollapeitetyn oven takana istui Shelmore itse sievästi ja hyvällä maullakalustetussa ja koristellussa yksityiskonttorissaan.
Aina kun joku noista kahdestoista asiakkaasta sattui tulemaan,työskenteli Shelmore kovasti, ja asiakas sai odottaa hieman,konttoristin määrätessä odotusajan pituuden sen mukaan, millaiseksihän arvosteli asiakkaan arvon ja merkityksen. Mutta sanoaksemme suorantotuuden, Shelmorella oli paljon joutoaikaa, ja se oli hänelle suureksikunniaksi, että hän käytti siitä osan lisätäkseen omia lakitietojaan jaosan opettaakseen ilman erikoista sopimusta palvelukseensa ottamalleenkonttoristille lakia.
Shelmore, joka oli ollut melko täsmällinen poikaiästään asti, olivieläkin hyvin säännöllinen. Hän saapui konttoriinsa joka aamujuuri kymmentä minuuttia vaille kymmenen, valmistautuen poistum