Produced by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen
Kirj.
Louisa M. Alcott
Suom. Lyyli Reijonen
Alkuperäinen teos: An Oldfashioned Girl
WSOY, Porvoo, 1916.
1. Pollyn tulo.
2. Uusia tapoja.
3. Pollyn huolet.
4. Pikku seikkoja.
5. Ikävyyksiä.
6. Isoäiti.
7. Hyvästi.
8. Kuuden vuoden kuluttua.
9. Opetustunti.
10. Veljet ja sisaret.
11. Neulat ja kielet.
12. Kielletty hedelmä.
13. Päivänpaistetta.
14. Nuppuna katkaistu.
15. Kuperkeikkoja.
16. Vaatekatselmus.
17. Polly isoäidin osassa.
18. Tyttö joka ei uskaltanut.
19. Tomin menestys.
1
— On jo aika lähteä asemalle, Tom.
— No, lähdetään sitten.
— En minä aio tulla, ulkona on märkää. Minun tukkani oikenisipiikkisuoraksi tällaisella ilmalla, ja minä haluan näyttää sievältäkun Polly tulee.
— Et kai luule, että lähden yksinäni hakemaan ihan vierasta tyttöä!Ja Tom näytti niin kauhistuneelta kuin sisar olisi sysännyt hänenharmikseen australialaisen alkuasukkaan.
— Tietenkin sinä menet. Se on velvollisuutesi, ja ellet olisituollainen jörrikkä, hakisit hänet mielelläsi.
— Tämä oli katala temppu. Tietysti arvasin, että minun on mentävä,mutta sinä sanoit tulevasi mukaan. Koetapa vastedes lykätä ystäviäsiminun niskoilleni. Toista kertaa et onnistu.
Tom nousi sohvalta närkästyneen päättäväisesti, mutta vaikutuksenpilasivat pörröinen tukka ja ryppyiset vaatteet.
— Älä nyt kiukuttele, minä pyydän äidiltä, että saat Pollynlähdettyä kutsua tänne sen inhottavan Ned Millerin, johon oletniin ihastunut, sanoi Fanny toivoen sillä rauhoittavansa veljenkiihtyneitä tunteita.
— Miten pitkään tuo tyttö viipyy? kysyi Tom suorien vähän pukuaan.
— Ehkä kuukauden tai pari. Hän on hirmuisen mukava, pitäisin hänetmeillä niin kauan kuin hän ikinä viihtyy.
— Ei hän sitten kauan ole, mikäli minusta riippuu, murahti Tom,jonka mielestä tytöt olivat aivan tarpeeton osa luomakunnasta.Nelitoistavuotiaat pojat ovat usein sitä mieltä, ja ehkä se onkinviisas järjestys; pojathan pitävät kuperkeikoista, ja kolme neljävuotta myöhemmin he joutuvat tekemään oikein kunnon kuperkeikan, kunheistä tulee 'noiden harmittavien tyttöjen' nöyriä orjia.
— Kuule, mistä minä tunnen sen otuksen? En ole ikinä nähnyt häntäeikä hän minua. Sinun on tultava mukaan, Fan. Tom pysähtyi ovellakauhusta ajatellessaan, että joutuisi ehkä pysäyttämään laumanvieraita tyttöjä ennen kuin keksisi oikean.
— Löydät varmasti hänet, sillä tietysti hän odottaa ja tähysteleemeitä. Kyllä hän sinut tuntee vaikken minä olekaan mukana. Olenselittänyt hänelle, minkä näköinen olet.
— Mutta ellei hän tunnekaan? Peiliin vilkaisten Tom sipaisikiharoitaan täysin varmana, että sisar oli kuvannut hänetepäoikeudenmukaisesti.
— Mene nyt, muuten myöhästyt, ja mitä Polly silloin ajatteleeminusta, komensi Fanny ja tönäisi kärsimättömästi veljeään.
— Tietysti hän ajattelee, että välität enemmän kiharoistasi kuinystävistäsi, ja siinä hän on oikeassa.
Tyytyväisenä letkaukseensa Tom laahusti huoneesta. Hän tiesi olevansamyöhässä, mutta ei halunnut kiirehtiä ennen kuin