Produced by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen
Kirj.
Louisa M. Alcott
Suomentanut Tyyni Haapanen-Tallgren
Englanninkielinen alkuteos LITTLE WOMEN.
WSOY, Porvoo, 1916.
1. Vaellusleikki.
2. Iloinen joulu.
3. Laurencen poika.
4. Taakkoja.
5. Naapuruutta.
6. Beth löytää ihanan linnan.
7. Amyn nöyryyden laakso.
8. Jo kohtaa Apyllyonin.
9. Meg joutuu turhuuden markkinoille.
10. P.K. ja P.T.
11. Kokeiluja.
12. Laurencen leiri.
13. Pilvilinnoja.
14. Salaisuuksia.
15. Muuan sähkösanoma.
16. Kirjeitä.
17. Pikku uskollinen.
18. Pimeitä päiviä.
19. Amyn testamentti.
20. Jon salaisuus.
21. Laurie tekee kepposen ja Jo rakentaa rauhan.
22. Vihreitä niittyjä.
23. Marchien täti tekee ratkaisun.
1.
— Joulu ei tunnu joululta ilman lahjoja, nurkui Jo, joka makasipitkällään matolla.
— On hirveätä olla köyhä, huokasi Meg tutkistellen yllään olevaavanhaa pukua.
— Minusta on väärin, että muutamilla tytöillä on vaikka kuinkapaljon kauniita tavaroita ja toisilla ei kerrassaan mitään, lisäsipikku Amy ja nirpisti loukkaantuneena nenäänsä.
— Onhan meillä isä ja äiti ja toisemme, sanoi Beth tyytyväisenänurkastaan.
Neljät nuoret kasvot, joita takkatulen hohde valaisi, kirkastuivatnoiden sydämellisten sanojen vaikutuksesta, mutta synkistyivät taas,kun Jo virkahti surullisena:
— Eihän meillä ole isää, emmekä saakaan häntä pitkään aikaanluoksemme. Hän ei sanonut 'ehkä ei koskaan', mutta jokainen lisäsisen mielessään ja ajatteli isää, joka oli kaukana taistelutantereella.
Kukaan ei puhunut hetkeen. Sitten Meg sanoi muuttuneella äänellä:
— Tehän tiedätte minkä tähden äiti ehdotti, että olisimme joulunailman lahjoja. Tämä talvi on kova kaikille, ja hänen mielestäänmeidän ei pitäisi tuhlata rahaa huvituksiin, kun maamme miehetsaavat kärsiä niin paljon rintamalla. Eihän meillä paljon olemahdollisuuksia, mutta jotakin me aina voimme uhrata, ja meidänpitäisi tehdä se iloisesti. Mutta minä en taida pystyä siihen.
Ja Meg pudisti päätään ajatellen haikeasti kaikkia niitä kauniitatavaroita, joita olisi tarvinnut.
— Mutta en minä usko, että meidän pikku penneistämme olisi mitäänapua. Meillä on jokaisella dollari, eikä armeija niistä paljonhyötyisi. Suostun mielelläni siihen, etten saa mitään äidiltä jateiltä, mutta haluan ostaa itselleni 'Undinen ja Sintramin'. Olentoivonut sitä jo kauan, ilmoitti Jo, joka oli lukutoukka.
— Minä aioin hankkia uusia nuotteja. Beth huoahti vähän, mutta sitäei kuullut kukaan muu kuin takkaharja ja kattilanjalusta.
— Minä ostan laatikon Faberin piirustuskyniä; niitä minä todellatarvitsen, julisti Amy päättävästi.
— Äiti ei puhunut mitään meidän omista rahoistamme, eikä hänvarmasti tarkoitakaan, että meidän pitäisi luopua kaikesta. Ostetaanvain jokainen mitä tarvitsemme. Täytyyhän meilläkin olla jotain iloa,kyllä me teemme niin paljon työtä, että ansaitsemme sen. Jo istuipoikamaisessa asennossa tarkastellen kenkiensä korkoja.
— Minä ainakin tiedän raatavani ihan kylliksi, kun opetan noitakauheita tenavia kaiket päivät sen sijaan, että viettäisin aikanimukava