Produced by Tapio Riikonen
Kertomus salapoliisi Asbjörn Kragin elämästä
Kirj.
STEIN RIVERTON [Sven Elvestad]
Suomentanut
I. A. [Ilmari Ahma]
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1913.
I. Ensimäinen merkillinen päivä.
II. Sähkösanoma.
III. Epäluulo.
IV. Lain nimessä.
V. Kuulustelu.
VI. Hevosen selässä.
VII. Dagny.
VIII. Jälki.
IX. Eräs tapaaminen.
X. Huuto.
XI. Syyllinen.
XII. Tuleeko hän.
XIII. Kuulustelu.
XIV. Kumpi?
XV. Asianajajan asunnossa.
XVI. Kohtaus.
XVII. Uusi murhamies.
XVIII. Kuka on murhaaja?
XIX. Sininen kirjekuori.
XX. Salaperäinen olento.
XXI. Ikkuna säpäleiksi.
XXII. Kello 12.
XXIII. Salaperäinen.
XXIV. Käänne.
XXV. Ketjun viimeinen rengas.
XXVI. Nyt hän tulee.
XXVII. Päivä koittaa.
XXVIII. Kohtalo kostaa.
Ensimäinen merkillinen päivä.
— Sinä siis todella rakastat häntä? kysyi Asbjörn Krag ja katsoiystäväänsä sivulta, tutkivasti.
Ystävä hypähti pystyyn tuoliltaan.
— Sinä tunnet minut, sanoi hän, ja tiedät, etten rakasta suuriasanoja, kaikkein vähimmin silloin kun mieskohtaiset tunteeni ovatkysymyksessä. Minua sanotaan harvapuheiseksi ja hiljaiseksi ihmiseksi,ja se olenkin. Olen kulkenut omia teitäni siitä asti, kun tulintäysikasvuiseksi ja riippumattomaksi. Mitä tekemistä minulla olisikaanihmisten kanssa? Matkoillani Aasiassa ja Afrikassa olen oppinutantamaan arvoa toiminnalle ja halveksimaan mahtipontisia sanoja, jotkaeivät kuitenkaan mitään merkitse. Sinä siis ymmärrät, että puhuntäydestä vakaumuksesta, kun sanon, että rakastan häntä. Olen täysinselvillä siitä, että elämässäni nyt tapahtuu jotakin ratkaisevaa. Minuntäytyy voittaa hänet omakseni, muuten käy hullusti.
— Käy hullusti? kysyi Asbjörn Krag. — Mitä tarkoitat?
Toinen astui ikkunan luo. Oli toukokuun-iltapäivä. Ulkona näkyilehtokuja hienossa, vaaleassa kevätvihannuudessaan.
Ystävän ääni sai syvän ja surumielisen soinnun.
— Olen nyt kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen. Olen paljon harhaillutmaailmassa. Minä uskon, että nyt olen löytänyt onneni, mutta jos tämäonni minulta riistetään, tulee minusta — sen tunnen varmasti —ikiajoiksi onneton mies. Minä olen vaeltava paikasta paikkaan kuinrauhaton. Tyyni alistuminen kerta kaikkiaan ei kuulu minunluonteeseeni. Silloin valitsen ehkä jonkun toisen keinon. Keinon, mikäparemmin soveltuu miehelle, joka on nähnyt paljon maailmaa, muttapysyttänyt ihmiset loitolla itsestään.
Hän istuutui äskeiselle paikalleen vastapäätä Asbjörn Kragia ja jatkoisamalla syvällä vakavuudella:
— Mutta nyt olen tahtonut neuvotella sinun kanssasi, koska tiedänsinut viisaaksi ja teräväpäiseksi ja uskon, että olet ystäväni. Olenajatellut ja mietiskellyt tätä asiaa unettomina öinä ja surullisinapäivinä ja tullut nyt lopulta siihen käsitykseen, että jokin salaisuuson kohonnut hänen ja minun välilleni. Ja se on tapahtunut yhtäkkiä,niinkuin poutapäivänä taivas peittyy pilviin. Tahdotko auttaa minua?
— Sinähän lasketat huimaa vauhtia, vastasi Asbjörn Krag. — Kaikessa,mitä nyt ole