E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Jussi
Helsingissä,K. E. Holm'in kustantama.1883.
Nuorra naida pitää, vaatii se siihen vanhempanakin.
Olipa lauantai-ilta loppupuolilla elokuuta. Loppuneet ovat viikonkiireiset leikkuutyöt; vasta kylpemästä tullut väki hämärässä tuvassaistuksii ja somastipa hohtaa kaikkien päällä puhtaat, valkoiset paidat.Etuakkunain ääressä miehet päätänsä sukivat, mikä luukammalla, mikäliinaharjalla, mutta karsinassa istuu naisväki ja hiuksiansapalmikoille laittelee. Jutellaan siinä ja tarinoidaan eikä ennen heretäkuin höyryävä perunapata on liedeltä pöydälle siirtynyt, Paikallensasitten kukin pöytään ehtii eikä kotvalle muuta kuulu kuin piimänsärpimistä ja tuoppien kolahtelemista pöydän honkaiseen pintaan. Vaanvähitellenpä kuorikoko kunkin edessä suurenemistaan suurenee ja padanmustanpaistava pohja käskee syömämiehiä herkeämään. Kohta nouseekinväki pöydästä ravittuna, ja pianpa kumpuaa miesten piipuistasinertelevä savu kohden tuvan nokisia orsia. Uudistuu äskehinen puhekinja hilpeästi hyppelee aatokset sukkelain sanojen selässä, kun mieli onrauhainen ja tyyni ja lepopäivä vartoo.
Muut ovatkin jo aikoja äänessä olleet, mutta talon ainoa poika ja sennykyinen isäntä, tuo harvapuheinen Aapo, se ei suutaan avaa. Ei senäytä muiden puheista huolivan eikä sekaudu niihin; istuu vaan äänetipöydän päässä, piippunykä hampaissa, seinää vasten nojaten. Luulisipamiehen melkein nukkuvan siinä, ell'ei rätisevä koppa ja pöllyävätsavupilvet ilmoittaisi hänen henkensä työstä. Eipä kuitenkaan kukaanpidä lukua hänen äänettömyydestään, sillä tuommoinenhan on miesollut jo melkein siitä pitäen, kun isävainaja isännyytensä hänelleheitti ja itse muutti tuvan turvetalon alle asumaan. Suruko lieneeisän kuolemasta ja huolenpito isosta talosta miehen entistämiettelijäämmäksi tehnyt — vai lieneekö muitakin huolia ollut? Eipäsiltä että Aapo ennenkään olisi ketään puheellaan pulahan pannut,pienuudesta pitäen oli hän ollut harvapuheinen ja aatoksiaan muilleuskomatoin mies — ja siksipä hänestä pitäjän mielipide useinkinarveli, että "jos hän ei juuri tuhmimpiakaan ollut, niin eipä järinterävä-päinenkään". Vaan olipa niitäkin, jotka sen kohdan aivantoisella lailla selittivät. Satuitpas vaan jotain semmoista arvelemaanhänen vanhalle äidilleen taikka tämän monille kyläisillekahvitovereille, joiden parissa Aapo aina näytti parahiten viihtyvän,veisaten ja heille kirjasta lukien — sillä Aapolla oli lapsuudestapitäen ollut hyvät lahjat lukuun ja veisuusen — niin kylläpä toistakuulit! Nämä arvokkaat emännät ne sanoivat, että "Aapo on aina ollutvakava mies, joka ei tyhjiä hommaile ja puhu, eikä ole vanhemmillekaanihmisille ylpeä, niinkuin kaikki muut nykyajan nuoret."
Pahat kielet, jotka aina syitä löytävät jos mihin ja kaikkien asioistapuhuvat eivätkä jätä hiljaistakaan rauhaan, ne kuitenki yhä juttelivat,että Aapon alakuloisuuteen on syynä yksistään se, ett'ei hän saamillään lailla emäntää taloonsa. Rukkasia niitä oli vaan joka talostajakanut, vaikka Sipola oli rikas talo, vaikka äidit oli puolella olleetja kanttori puhemiehenä. Niin sitä usein puhuttiin, vaikk'eihän siitäkuitenkaan mitään tarkkaa tietoa kellään ollut eikä kukaan sitä itseollut näkemässä taikka kuulemassa ollut. Oli sitä äitikin noistapuheista vähän vihiinsä päässyt, sillä eukolla oli vielä vanhoillaankintarkat korvat ja osasi hän taitavasti aitan ovien takana kuulostella,mitä piiat siellä sisällä puhelivat. Mutta silloinpa siitä aina nousiseuraavana päivänä kova meteli ja ankara hammaskiista,