Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.
Kirjoittanut
Bernardin de Sainte-Pierre
Ranskankielestä suomentanut
O. A. Joutsen
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström Osakeyhtiö 1905.
Sensuurin hyväksymä. Porvoo, huhtik. 12 p. 1905.
Jos milloinkaan pitää paikkansa vaatimus, että runouden tulee kuvastaakansan ja aikakauden ajatuksia, niin toteutuu se siinä kirjallisuudessa,mikä kukoisti Ranskassa neljännentoista, viidennentoista jakuudennentoista Ludvigin hallituskausina. Nämä ajanjaksot, jotkaitsessään olivat niin tärkeät merkitykseltään, että ne antoivat nimensävastaaville ajankohdille koko ihmiskunnan historiassa, sisälsivätRanskan historiaan nähden harvinaisen jyrkkiä kehityksenkäänteitä; ensinulkonaisen mahdin tavatonta nousua ja sitte sen asteettaistavähenemistä; eri yhteiskuntaluokkien merkityksen vaihtumista, niin ettäennen vallassa olleet suistuivat alas ja syvyydestä nousi uusiapinnalle; inhimillisten tapojen ja kaikkien elämänmuotojen alativaihtuvata naamiaishuvia. Kaiken tämän kirjavan kehityksen kuvastaasamanaikainen kirjallisuus verrattoman selvissä peilikuvissa. LudvigXIV:nnen pöyhkeä aika loi n. s. valheklassillisen kirjallisuuden, jokaesitti antiikkisen maailman suurenmoisia tapauksia ja henkilöitä,pukemalla ne oman aikansa kauheaan hovipukuun ja tekotukkaan jasilminnähtävällä tarkotuksella koettaa enentää "aurinkokuninkaan"hallituksen loistoa. Vaan tämän aikakauden loppupuoliskolla, kunluonnottomasti keskitetty hallitustapa vei maan arveluttavaanulkonaiseen ja sisälliseen ahdinkoon, rupeaa ivan ja arvostelunpukinjalka pistämään esiin kirjallisuudessa; Corneillen ja Racinensirotyylisen vaan hengettömän draaman sijalle astui porvarillinenrunous, jonka etevin edustaja Molière ruoski teennäisen hovisivistyksenpönkeitä muotoja ja epäsuorasti ylisti maan elinvoimaisen keskiluokantervettä henkeä. Ludvig XV:nnen hallituskautena ennen alkanuttapainturmelus höllytti kaikki yhteiskuntaa koossapitävät siteet jakehitti nurinpuolisuudet huippuunsa. Tämä sekaannuksen aika synnyttiuuden ivarunouden (La Bruyère, Le Sage), joka lopulta kumminkinturmeltui siveettömäksi kirjallisuudeksi, jolle ei pyhinkään ollut pyhää(Crebillon nuorempi, Gresset y. m.). Mutta toiselta puolen sevoimakkaissa hengissä herätti eloon uusia, positiivisia harrastuksia,jotka tarkottivat vanhan yhteiskunnan kaatamista ja uuden, ihanteellisensijaan luomista. Valistus-filosofia katkoi kahleet kaikilla ajatuksenaloilla, keskellä Ancien Régimen valokohdista köyhää ja varjopuolistakammottavan rikasta aikakautta se kohotti ihmisten aatokset tapailemaantodellisuutta, luonnollisuutta ja ylevää siveyttä. Herätys tapahtuiKanavan toiselta puolen; tutustuminen Englannin vapaisiin oloihin,terveihin yhteiskuntamuotoihin ja siellä silloin vallassa olevaanherkkätunteiseen, romantilliseen kirjallisuuteen (De Foen "RobinsonCrusoeen" ja Richardsonin siveysromaaneihin) mahtavasti vaikutti Ranskanhenkisiin vallankumousmiehiin, Montesquieuhön, Voltaireen, Diderot'honja Rousseauhon. Molempain viimemainittujen kaunokirjalliset teoksetsisälsivät vaatimuksia tunteen, luonnollisuuden ja yksilöllisyydenylevämmyydestä silloisten elämän valhemuotojen rinnalla. Ludvig XVI:nnenaikakautena viimein purkautuvat täten synnytetyt sähköiset voimat.Tietoisuus kärsityistä vääryyksistä ja nurinpuolisuuksista synnyttiyhtäällä tulisinta mielenkiihkoa, salaman tavoin välähtäviä aavistuksiapian koituvasta kostosta ja kaikenpuolisesta uudistuksesta; toisaalla,