Produced by Tapio Riikonen

OMANTUNNON MATO

3-näytöksinen (4 kuvaelmaa) kansannäytelmä lauluineen

Kirj.

LUDWIG ANZENGRUBER

Työväen Näytelmäkirjasto N:o 15

Kansan Lehti, Tampere, 1909.
Tampereen Työväen Kirjapaino.

HENKILÖT:

 AAPELI TORKKOLA, rikas talonpoika.
 MALAKIAS NYKÄNEN, hänen lankonsa.
 TAAVETTI, | Torkkolan renkejä.
 MIKKO, |
 TILTA, | Torkkolan piikoja.
 MAIJA, |
 TUUPAISKAN LIISA.
 MÄKELÄN TEEMU, rahdin ajaja.
 Torkkolan renkejä.
 Torkkolan piikoja.

Toisen näytöksen toisen kuvaelman henkilöt:

 KIVIOJAN VAARI.
 LEENA, hänen vaimonsa.
 NIKU, | hänen poikansa.
 JUSSI, |

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Torkkolan pirtti. Perällä ikkuna, oikealla samoin, vasemmalla etualallasivuovi, taka-alalla ovi ulos. Ovien välissä uuni. Oikealla etualallapöytä, jonka edustalla penkki; penkkiä ympäri seiniä. Pöydän päässävanhanaikuinen keinutuoli.

Esiripun noustessa ei tuvassa ole ketään. Lautasellinen höyryäväävelliä on pöydällä. Ikkunasta näkyy piikoja ja renkiä heinähankoineenja haravoineen.

LAULU.

(Sävel: Pojat ne marssii ja liput ne liehuu.)

RENGIT.

Varo tyttö poltetta auringon säteen, ettei sun hipiäsi tummeta saa!

PIIJAT.

Sittenhän pojat tuovat kihloja käteen, neitosen poski kun ruskottaa!

MOLEMMAT.

Päivä kun laskee taas, talkootanssit — aatelkaas! — viulut ja pillit polkkaa pauhoaa!

(Menevät laulaen ja hoilaten.)

(Torkkola, Tiitan tukemana, sisään vasemmalta etualalta.)

TORKKOLA. Ohhoo jaa! Taaskin on uusi kirottu päivä elettävä!

TILTA. Elkää isäntä suotta valitelko. Syökää nyt vellinne, muuten sejähtyy.

TORKKOLA. Yhdentekevä lie, syönkö vai en. Ei tule minusta miestäkoskaan enää.

    (Istuutuu huokaillen, murtaa leipää velliin ja syö
    kuin ei olisi ennen ruokaa nähnytkään.)

TILTA. Kyllä teistä vielä mies tulee. Jos vaan jumala tahtoo — —

TORKKOLA (Syöden). Vaan hänpä ei tahdo.

TILTA. Tahtoopa kylläkin.

TORKKOLA (Huutaa). Etkö sinä kuule, kun sanon, että hän ei tahdo. Minäkai sen tiedän, minä!

TILTA (Pelästyen). Jestas, kai se sitten niin on!

TORKKOLA (Katsoo häntä). Jokos sinä taas äkämystyit. Sinullakos nytaina harjakset pystyyn nousee, kun minä hiukkasenkin kiivastun! En kaiminä sitä toki niin pahasti tarkottanut! Etkös sinä ymmärrä, että kunsyntinen ihminen niin pitkälle joutuu, että hän mielellään alistuu jakärsivällisesti odottaa, jotta herra sallis pirun periä hänet ihan ensihuomisena, niin silloin hän ei tahdo tulla häirityksi tässä armontilassa. Eläkä sinä siis siinä vastaan jaarittele!

TILTA. Pysykää te vain "tilassanne", niin paljon kuin tahdotte! Minä enikinä sano halaistua sanaa!

TAAVETTI (Tulee sisään takaovesta). Hyvää huomenta, isäntä!

(Panee pois piippunsa.)

...

BU KİTABI OKUMAK İÇİN ÜYE OLUN VEYA GİRİŞ YAPIN!


Sitemize Üyelik ÜCRETSİZDİR!