Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
Kirjoittanut
Henrik Ibsen
Suomentanut
Teuvo Pakkala
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström 1895.
Henkilöt:
ALFRED ALLMERS, tilanomistaja, kirjailija, entinen tuntiopettaja.
ROUVA RITA ALLMERS, hänen vaimonsa.
EYOLF, heidän lapsensa; 9 vuotias.
NEITI ASTA ALLMERS, Alfredin puolisisar.
INSINÖÖRI BORGHEJM.
ROTTA-ULLA.
Tapahtumapaikka Allmerssin maatilalla, vuonon rannalla, pari penikulmaakaupungista.
Ensimmäinen näytös.
(Kauniisti ja rikkaasti varustettu huone, puutarhaan päin. Paljohuonekalustoa, kasveja ja kukkasia. Perällä avonaiset lasiovetverantaan. Laaja näköala vuonolle. Etäällä metsäisiä harjanteita.Kummallakin sivuseinällä ovi; oikeanpuoleinen on kaksoisovi ja onetäämmällä perälle. Edessä oikealla sohva löysine patjoineen japäällyksineen. Tuoleja ja pieni pöytä sohvanurkassa. Edessä vasemmallasuurempi pöytä nojatuoleja ympärillä. Pöydällä avonainen matkalaukku.Varhainen, lämmin, päiväpaisteinen kesäaamu).
(Rouva RITA ALLMERS seisoo pöydän ääressä, selin oikealle, ja purkaamatkalaukkua. Hän on kaunis, kookas, muhkea nainen, vaaleaverinen, noin30 vuotias. Vaaleassa aamupuvussa).
(Vähän myöhemmin tulee neiti ASTA ALLMERS oikean puoleisesta ovesta;yllään vaaleanruskea kesäpuku, päällysröijy, hattu ja parasolli.Kainalossa suurehko, lukittu kirjesalkku. Hän on solakka, keskikokoinen,tukka musta ja syvälliset, vakavat silmät. 25 vuotias).
(oven suusta).
Hyvää huomenta, rakas Rita!
(kääntää päätään ja nyökyttää hänelle).
Mitä näen, — sinäkö, Asta! Tuletko kaupungista näin aikaseen? Tännemeille saakka?
(panee päällysvaatteensa tuolille ovensuussa).
Minä en saanut sielun rauhaa. Minusta tuntui, että minun täytyy lähteätänne näkemään pikku Eyolfia tänään. Ja sinua myöskin (panee salkunpöydälle sohvan luona). Ja niin lähdin minä höyrylaivalla.
(hymyilee hänelle).
Ja laivalla tapasit jonkun hyvän ystävän, vai mitä? Tarkoitan, ettäaivan sattumalta.
(rauhallisesti).
En ainoatakaan tuttua (huomaa matkalaukun). Mutta, Rita — mikä tuo on?
(lappaa yhä tavaroita).
Alfredin matkalaukku. Etkö tätä tunne?
(ilahtuneena, menee lähemmäksi).
Mitä? Onko Alfred tullut kotia!
On, ja ajatteleppas, — hän tuli ihan odottamatta yöjunalla.
Ahaa, se se olikin, jota minä tunsin! Se minua tänne vetikin! —
Mutta eikö hän ollut mitään kirjoittanut tulostaan? Edes kirjekorttia?
Ei sanaakaan.
Eikö hän sähkösanomaakaan lähettänyt?
Tuntia ennen kuin tuli. Hyvin lyhyen ja kylmän (naur