Produced by Tapio Riikonen
Kertomus Iivana Julman ajoilta
Kirj.
Venäjän kielestä suomentanut K. K. Saarikoski
Tampereella 1890,
Hj. Hagelbergin kustannuksella.
I. Opritshnikit.
II. Uusia tovereita.
III. Loitsiminen.
IV. Drushina Andrejevitsh ja hänen vaimonsa.
V. Kohtaaminen.
VI. Vastaanotto.
VII. Aleksandrovan sloboda.
VIII. Pidot.
IX. Tuomio.
X. Isä ja poika.
XI. Öinen juhlakulku.
XII. Panettelu.
XIII. Vanjuha Persten ja hänen toverinsa.
XIV. Korvapuusti.
XV. Suutelu-tilaisuus.
XVI. Ryöstö.
XVII. Veren manaus.
XVIII. Vanha tuttu.
XIX. Venäjän mies muistaa hyvän.
XX. Iloista väkeä.
XXI. Satu.
XXII. Luostari.
XXIII. Tie.
XXIV. Rosvojen kapina.
XXV. Valmistus taisteluun.
XXVI. Veljeys.
XXVII. Basmanov.
XXVIII. Ero.
XXIX. Silmätysten.
XXX. Miekan loihtiminen.
XXXI. Jumalan tuomio.
XXXII. Vjasemskin taikapussi.
XXXIII. Basmanovin taikapussi.
XXXIV. Narrin kaapu.
XXXV. Mestaus.
XXXVI. Palajaminen slobodaan.
XXXVII. Anteeksi anto.
XXXVIII. Lähtö slobodasta.
XXXIX. Viimeinen kohtaaminen.
XL. Jermakin lähettiläiskunta.
I Luku.
Opritshnikit.
Vuonna 7703 maailman luomisesta, elikkä nykyisen ajanlaskun mukaanv. 1565, kuumana kesäpäivänä, kesäkuun 23 p., nuori bojari,[1] ruhtinasNikita Romanovitsh Serebrjani, saapui Medvedevkan kylään, joka on noinkolmenkymmenen virstan päässä Moskovasta.
Hänen takanaan ajoi joukko sotilaita ja orjia.
Ruhtinas oli viettänyt kokonaista viisi vuotta Litvassa. Hänet olilähettänyt tsaari Iivana Vasiljevitsh kuningas Sigismundin luo tekemäänrauhaa moneksi vuodeksi silloisen sodan jälkeen. Mutta tällä kertaatsaarin valinta oli epäonnistunut. Tosin Nikita Romanovitsh pontevastipuolusti maansa etuja, ja näyttipä siltä, että parempaa välittäjäätuskin olisi voinut toivoakaan, mutta Serebrjani ei ollut syntynytkeskusteluja varten. Hyljäten lähettilästieteen hienoukset, hän tahtoipuhtaasti käsitellä asioita, ja häntä seuranneiden kirjuriensuurimmaksi mielipahaksi hän ei sallinut heidän tehdä minkäänlaisiakoukkuja. Kuninkaan neuvonantajat, jo valmiit myönnytyksiin, käyttivätpian hyväkseen ruhtinaan suoruutta, urkkivat meidän heikot puolemme jalisäsivät vaatimuksiaan. Silloin hänen kärsivällisyytensä loppui:keskellä täyttä valtiopäivahuonetta löi hän nyrkkinsä pöytään ja repirikki valmiin sopimuskirjan, joka oli vain allekirjoitusta vailla.
— Te, ynnä teidän kuninkaanne olette kaksikielisiä luikertelijoita.Minä puhun teidän kanssanne omantuntoni mukaan, mutta te vaan etsittetilaisuutta pettääksenne minua. Sitäpä on enään mahdoton enää sovittaa.
Tämä kiivas esiintyminen menetti silmänräpäyksessä edellistenkeskustelujen tulokset, ja tuskinpa hän olisi voinut välttää maanpakoa,jollei juuri samana päivänä olisi Moskovasta tullut käsky heittäärauhantekeminen ja uudistaa sota. Iloisena jätti Serebrjani Vilnankaupungin, muutti samettipukunsa välkkyvään sotisopaan, ja nytlöylyttämään litvalaisia, missä vain heitä tapaisi. Hän osoit