Kirj.
Henry Bordeaux
Suomentanut [»Les Roquevillards»]
Eino Voionmaa
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1922.
I. Viininkorjuu.
II. Yhteentörmäys..
III. Lémencin kukkula.
IV. Notario Frasnen kosto.
V. Perhe vaarassa.
I. Raunioiden tekijä.
II. Vuosipäivä.
III. Rauniot.
IV. Paluu.
I. Asekumppani.
II. Perheneuvottelu.
III. Notario Frasnen taitava temppu.
IV. Maan neuvo.
V. Margueriten kihlaus.
VI. Puolustaja.
VII. Jeanne Sassenay.
VIII. Vainajien ääni.
IX. Elinvoima.
Viinimäen laelta kiiri herra François Roquevillardin ääni päinpoimijattaria, jotka pitkin kaltevaa rinnettä riipivät köynnöksistäniiden mustia rypäleitä.
— Päivä päättyy! Viimeinen ponnistus vielä! Ääni oli hyvänsävyinen,mutta komentava. Se pani näppäryyttä joka sormeen ja painoi kumaraanjoutilasten naisten hartiat. Leikkisänä isäntä lisäsi:
— Aamulla liverrellään kuin leivot, illalla räkätellään kuin harakat.
Tämä havainto herätti yleistä naurua.
— Niin tosiaankin, herra asianajaja.
La Vigien isäntää ei milloinkaan puhuteltu toisin. La Vigie on arvokastila, metsä, pellot ja viinitarhat kaikki yhtenä lohkona Cognininkunnan ulkolaidalla, noin kolmen, neljän kilometrin päässä Chambérystä.Sinne mennään maantietä myöten ja Hyèren poikki kulkevan vanhan sillanyli. Se vallitsee Lyonin tietä, joka Echellesin kalliovuorten poikkikulkien yhdisti Savoijin Ranskaan. Sen nimi — la vigie = tähystyspaikka—johtuu tornista, joka muinoin oli vuoren huipulla, mutta josta ei nytole jälkeäkään. Se on useita vuosisatoja kuulunut Roquevillard-suvulle,joka sitä on suurentanut vähitellen; sitä osottavat vallaskartanoja erityyliset talousrakennukset, kaikkinensa sopusuhtaisuudeltakyllä kiistanalaiset, mutta ilmeikkäät kuin vanhuksen kasvot, joistakuvastuu kokonainen elämä. Tämä elämä on voimakkaan, syntymäseudulleenuskollisen rodun historiaa. Roquevillardit ovat isistä poikiin olleetlakimiehiä. He ovat antaneet esimiehiä asianajajien ammattikunnalle,tuomareita, presidenttejä entiselle maakuntasenaatille, ja uudelleylioikeudelle neuvoksen, joka hylkäsi virkaylennyksen voidakseen kuollakotiseudullaan. Mutta maakunta nimittää heitä kaikkia eroituksettaasianajajiksi, ja tähän puhuttelutapaan sisältyy epäilemättätietoisuutta siitä, että nämä asiamiehet ovat oikeuden suojelijoita.Lähes nelikymmenvuotinen kokemus, tarkka laintuntemus, hehkuva japonteva puhetapa lisäsivät erikoisesti La Vigien nykyisen isännänarvovaltaa.
Viinimäen säännölliset köynnösrivit tekivät poiminnan valvomisenvaivattomaksi. Lehtien väri syytti jo syksyä ja rinteen heleäkirjopeite väreili vaalenevan taivaan vastakohtana. Eri sarat erottihyvin värivivahteista: Mondeuse-laji oli vihreän ja kullan, mustantummaja vaaleantumma vihreän ja purppuran vivahteista. Heleiden lehvienvälissä kiinnittivät katsetta rypäleiden tummemmat rykelmät. Veitsimaassa ja kädet verissä intoutuneiden uhripapittarien tavoin seurasivatpoimijattaret kiireisinä rykelmiä kuin uhriteuraita, leikkasivat netottuneella nykäyksellä ja heittivät k