Edvard Bellamy, amerikalainen sanomalehtimies ja kirjailija, syntyiMassachusettin valtiossa Yhdysvalloissa 1850. Hänen teostaan »Vuonna2000» pidetään parhaana tulevaisuuden yhteiskuntaa kuvailevanaromaanina, kuten näkyy sen suunnattomasta menekistäkin. Sitä myytiinYhdysvalloissa parin ensimäisen vuoden kuluessa jo yli 300,000 kpl.Samaan aikaan meni Englannissa sen lisäksi kaupaksi kolmattakymmentäpainosta. Ja yhtä suosittuja ovat olleet siitä ilmestyneet lukuisatkäännöksetkin, joita on muutamilla kielillä julkaistu kaksittain.
Tekijä kuvailee kirjassaan yhteiskuntaa vuonna 2000, johon hän kertooomituisten tapahtumain kautta siirtyneensä ihka elävänä, keskelle uuttasukupolvea uusine katsantokantoineen ja tapoineen. Verratessaansilloista edistystä nykyisiin oloihin, jotka luovat toisillekansankerroksille loisteliasta ylellisyyttä, toisille pohjatontakurjuutta, joutuu hän ankarasti arvostelemaan nykyistä yhteiskuntaa japaljastamaan sen puutteita sekä epäkohtia. Tätä tehdessään täytyy hänenkosketella nykyjään vallitsevan yhteiskuntamuodon sekä tuotanto- jatavaranjakojärjestelmän arkoja elinkysymyksiä. Senpätähden onkin kirjasaanut osakseen sekä innokasta ihailua että kiivaita moitteita sekäsosialistiselta että vastustajain taholta, aina sen mukaan, missämäärässä se kulloinkin on vastannut arvostelijan käsitystä tulevankehityksen kulusta.
Mutta vaikka mielipiteet täten ovatkin joutuneet jyrkästi vastakkain,kun kirjaa on arvosteltu, eri puolueissa tai puolueryhmissä vallitsevainkäsityskantain tulkkina, ollaan kuitenkin yksimielisiä siitä, että sesisältää helppotajuisessa ja huvittavassa kertomuksen muodossa syviäsiveellisiä opetuksia sekä avaa ikäänkuin itsestään lukijain silmätnäkemään useita nykyisiä luonnollisiksi ja oikeudenmukaisiksiluuloteltuja oloja toisessakin valossa. Kirjan luonnetta kuvaavanaesimerkkinä mainittakoon, että se synnytti kaikkialla Yhdysvalloissaporvarikunnan vapaamielisissä piireissä joukon seuroja sekä sittemminlaajan liiton toteuttamaan tekijän esittämiä aatteita. Sikäläiseensosialistiseen työväestöön on sen vaikutus tietysti ollut vieläsuurempi, kehittävämpi ja opettavampi. Olkoon siitä sama hyöty meidänkintyöväestöllemme.
Turku 4/III 02.
J. K. Kari.
Shawmut-yliopiston historiallinen tiedekunta Bostonissa. 26 p.joulukuuta 2000.
Meidän, jotka nyt elämme kahdennenkymmenennen vuosisadan viimeistävuotta niin yksinkertaisen, johdonmukaisen ja siunauksista rikkaanyhteiskuntajärjestelmän alaisina, että se näyttää muodostavan terveenihmisälyn riemusaaton, on varmaankin vaikea, ellemme nimittäin oleharjoittaneet laajempia historiallisia opinnoita, käsittää, ettänykyinen täydellinen yhteiskuntajärjestelmä ei ole vielä vuosisadankaanvanha. On kuitenkin peräti helppo todistaa, että aina yhdeksännentoistavuosisadan loppuun saakka uskottiin yleensä, että vanhateollisuusjärjestelmä kaikkine kauheine yhteiskunnallisine seurauksineenoli kestävä kautta aikojen, kunhan sitä vähän paikkailee. On ihmeellistäja melkein mahdotonta uskoa, että se summaton siveellinen ja aineellinenkehitys, joka sen jälkeen on tapahtunut, on voinut tapahtua niinlyhyessä ajassa! Tuskinpa löytyisi toista selvempää todistusta siitä,kuinka helposti ihmiset tottuvat parempiin oloihin ja alkavat pitääniitä aivan luonnollisina, vaikka entisetkin olot näyttivät heistäsellaisilta,